Kipufysiologia ja sensitisaatio
Kipu on elimistön luonnollinen suojamekanismi, jonka tehtävänä on varoittaa mahdollisesta vaarasta tai kudosvauriosta. Normaalisti kipu auttaa ihmistä suojelemaan kehoa ja välttämään lisävammoja. Esimerkiksi murtuman, haavan tai tulehduksen yhteydessä kipu kertoo elimistölle, että vaurioitunutta aluetta tulee varoa ja antaa sen parantua.
Kipu syntyy, kun hermopäätteet reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin ja lähettävät viestin selkäytimen kautta aivoihin. Aivot puolestaan tulkitsevat nämä viestit kivuksi. Kipukokemus ei kuitenkaan synny pelkästään kudosvauriosta, vaan siihen vaikuttavat myös hermoston toiminta, aiemmat kokemukset, stressi, tunteet, kuormitus ja monet muut tekijät.
CRPS:ssä kipujärjestelmän toiminta muuttuu poikkeavaksi. Hermosto voi herkistyä niin, että kipusignaalit voimistuvat tai niitä syntyy tilanteissa, joissa normaalisti kipua ei pitäisi esiintyä. Tätä ilmiötä kutsutaan sensitisaatioksi eli hermoston herkistymiseksi.
Sensitisaatio voi olla joko perifeeristä tai sentraalista. Perifeerisessä sensitisaatiossa vaurioalueen hermopäätteet muuttuvat tavallista herkemmiksi. Tällöin pienikin ärsyke voi aiheuttaa voimakkaan kipureaktion. Tämä voi näkyä esimerkiksi kosketusarkuutena tai kipuna liikkeessä.
Sentraalisessa sensitisaatiossa taas keskushermosto, erityisesti selkäydin ja aivot, alkavat käsitellä kipusignaaleja poikkeavalla tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hermosto "vahvistaa" kipuviestejä. Kipu voi muuttua pitkäkestoiseksi ja voimakkaaksi, vaikka alkuperäinen kudosvaurio olisi jo parantunut.
Tämän vuoksi CRPS:ssä voi esiintyä esimerkiksi allodyniaa, jossa normaalisti kivuton kosketus aiheuttaa kipua, sekä hyperalgesiaa, jossa kipureaktio on poikkeuksellisen voimakas.
Hermoston herkistyminen voi myös selittää sen, miksi monet erilaiset kuormitustekijät vaikuttavat oireisiin. Stressi, unenpuute, fyysinen rasitus, voimakkaat tunteet tai jatkuva ylikuormitus voivat lisätä hermoston kuormitusta ja voimistaa oireita. Tämä ei tarkoita, että kipu olisi kuviteltua tai psyykkistä, vaan sitä, että hermosto reagoi herkästi erilaisiin ärsykkeisiin.
CRPS:ssä kipu ei siis ole pelkästään merkki kudosvauriosta, vaan siihen liittyy muutoksia siinä, miten hermosto käsittelee kipua ja muita tuntoaistimuksia. Tämän vuoksi kipu voi jatkua pitkään ja vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin.
Kipufysiologian ymmärtäminen voi auttaa hahmottamaan, miksi CRPS:n hoidossa tarvitaan usein monia erilaisia hoitokeinoja. Koska sairaus vaikuttaa hermoston toimintaan laajasti, hoidon tavoitteena ei ole pelkästään kivun poistaminen, vaan myös hermoston rauhoittaminen, toimintakyvyn tukeminen ja kuormituksen hallinta.
Hermosto on kuitenkin myös muovautuva. Tätä kutsutaan neuroplastisuudeksi. Hermoston muovautuvuus tarkoittaa sitä, että hermoston toimintaa voidaan tukea ja siihen voidaan pyrkiä vaikuttamaan erilaisilla kuntoutus- ja hoitomenetelmillä. Vaikka oireet voivat olla vaikeita ja pitkäkestoisia, hermosto ei ole täysin muuttumaton.
Kipufysiologia ja sensitisaatio ovat keskeisiä käsitteitä CRPS:n ymmärtämisessä, sillä ne auttavat selittämään, miksi sairaus voi olla niin monimuotoinen ja miksi oireet voivat vaihdella paljon eri ihmisillä.
Lähteet
Käypä hoito – Pitkäaikainen kipu
IASP (International Association for the Study of Pain)
Woolf CJ: Central Sensitization
Moseley GL & Butler DS: Explain Pain
Terveyskylä – Kuntoutumistalo
Birklein & Schlereth: Complex Regional Pain Syndrome, Lancet Neurology