Etuudet, oikeudet ja tukimuodot – ensimmäinen kartta palvelujärjestelmään
CRPS eli monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä voi vaikuttaa ihmisen elämään monella tavalla. Sairauden aiheuttamat oireet ja toimintakyvyn muutokset voivat synnyttää tarpeen erilaisille palveluille, etuuksille ja tukimuodoille.
Avun ja tuen tarpeet ovat yksilöllisiä. Yksi saattaa tarvita apua päivittäisissä toiminnoissa, toinen kuntoutusta tai tukea työelämässä jatkamiseen. Joillekin sairaus voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia toimeentuloon, liikkumiseen tai itsenäiseen arjessa selviytymiseen.
Suomessa tukimuotoja järjestävät useat eri tahot, ja niiden myöntämistä ohjaavat erilaiset lait ja edellytykset. Kokonaisuuden hahmottaminen voi tuntua vaikealta etenkin silloin, kun sairaus itsessään vie huomattavan osan voimavaroista.
Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota yleiskuva suomalaisesta palvelu- ja etuusjärjestelmästä sekä auttaa hahmottamaan, mistä oman tilanteen selvittämisen voi aloittaa.
Etuus, palvelu vai tukimuoto?
Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sosiaaliturvajärjestelmässä käytetään monia käsitteitä, jotka voivat kuulostaa samankaltaisilta mutta tarkoittavat eri asioita.
Etuudella tarkoitetaan tavallisesti esimerkiksi Kelan tai työeläkejärjestelmän maksamaa taloudellista tukea. Etuuden tarkoituksena voi olla turvata toimeentuloa, korvata sairaudesta aiheutuvia kustannuksia tai mahdollistaa kuntoutukseen osallistuminen.
Palvelulla tarkoitetaan esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden tai vammaispalveluiden järjestämää apua ja toimintaa. Palvelu voi olla esimerkiksi kuntoutusta, henkilökohtaista apua tai liikkumisen tukea.
Tukimuoto on yleisempi käsite, jolla voidaan tarkoittaa erilaisia taloudellisia tukia, palveluita tai muita arkea helpottavia järjestelyjä.
Sama ihminen voi tarvita useita erilaisia tukimuotoja samanaikaisesti. Niitä voidaan myös järjestää eri lakien perusteella ja eri organisaatioiden kautta.
Paperilabyrintti – miksi palvelujärjestelmä voi tuntua monimutkaiselta?
Pitkäaikaissairauden kanssa eläminen voi välillä tuntua paperilabyrintissa suunnistamiselta.
Matkan varrella vastaan voi tulla hakemuksia, lääkärinlausuntoja, erilaisia selvityksiä, palvelutarpeen arviointeja ja päätöksiä. Yksi asiakirja saattaa johtaa seuraavaan, ja samaan elämäntilanteeseen liittyviä asioita voidaan käsitellä useassa eri organisaatiossa.
Myös ammattilaiset tuntevat usein parhaiten oman osansa järjestelmästä – ikään kuin oman käytävänsä labyrintista. Terveydenhuollon ammattilainen tuntee oman työnsä palvelut ja käytännöt, sosiaalipalveluiden työntekijä oman vastuualueensa ja Kelan asiantuntija oman organisaationsa etuudet.
Yksittäisellä ihmisellä ei kuitenkaan välttämättä ole käytössään karttaa, josta koko palvelujärjestelmän näkisi yhdellä kertaa.
Monimutkaisuutta lisäävät myös lainsäädännön muutokset, eri organisaatioiden toimintatavat sekä se, että saman sairauden vaikutukset voivat olla ihmisillä hyvin erilaisia.
Avun hakeminen saattaa siksi vaatia huomattavasti aikaa ja perehtymistä. Vaikeus hahmottaa järjestelmää ei kuitenkaan tarkoita, ettei ihminen osaisi hoitaa asioitaan. Joskus tarvitaan vain enemmän tietoa, ohjausta tai toinen ihminen auttamaan kokonaisuuden selvittämisessä.
Kuka tekee mitä?
Suomalainen palvelujärjestelmä muodostuu useista toimijoista, joiden vastuut eroavat toisistaan.
Kela vastaa monista lakisääteisistä sosiaaliturvaetuuksista ja kuntoutuspalveluista. Sen kautta voidaan tilanteesta riippuen hakea esimerkiksi sairauteen, kuntoutukseen, toimintakykyyn tai toimeentuloon liittyviä etuuksia.
Hyvinvointialueet vastaavat pääsääntöisesti julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Niiden palveluihin kuuluvat esimerkiksi terveydenhuolto, sosiaalityö, sosiaaliohjaus ja vammaispalvelut. Helsingissä järjestämisvastuussa on kaupunki.
Sosiaalipalveluissa voidaan arvioida ihmisen elämäntilannetta, avun tarvetta sekä mahdollisuuksia saada arkea tukevia palveluita. Sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja voi myös auttaa selvittämään, mistä tilanteeseen sopivia palveluita tai muuta tukea voisi hakea.
Vammaispalvelut ovat erityispalveluita henkilöille, joiden pitkäaikainen toimintarajoite aiheuttaa laissa tarkoitettua välttämätöntä avun tai tuen tarvetta. Palveluiden myöntäminen perustuu yksilölliseen arviointiin ja voimassa olevaan lainsäädäntöön. Palveluita järjestetään ensisijaisesti yleislainsäädännön perusteella, ja vammaispalvelulain mukaiset erityispalvelut tulevat kyseeseen lain edellytysten täyttyessä.
Kuntoutusta voivat järjestää esimerkiksi terveydenhuolto, Kela ja työeläkelaitokset. Kuntoutuksen sisältö, tavoitteet ja järjestämisvastuu riippuvat yksilöllisestä tilanteesta sekä sovellettavista säännöksistä.
Työelämään liittyvissä kysymyksissä mukana voivat olla esimerkiksi työterveyshuolto, työnantaja, työeläkelaitos ja työllisyyspalvelut. Niiden kautta voidaan selvittää työkyvyn tukemisen, työn mukauttamisen ja ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia.
Vakuutusyhtiöillä voi olla merkittävä rooli silloin, kun CRPS on kehittynyt esimerkiksi työtapaturman tai liikennevahingon seurauksena. Sovellettavasta vakuutus- ja korvausjärjestelmästä riippuen vakuutusyhtiö voi vastata esimerkiksi sairaanhoidon, kuntoutuksen, ansionmenetyksen tai muiden vahingosta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta.
Tilanne voi kuitenkin muuttua monimutkaiseksi, jos vakuutusyhtiö ei katso haettua hoitoa, kuntoutusta tai muuta korvausta korvattavaksi. Korvauspäätöksen taustalla voi olla esimerkiksi erimielisyys sairauden ja vahinkotapahtuman välisestä syy-yhteydestä tai siitä, mitä kustannuksia vakuutuksesta kuuluu korvata.
Tällaisessa tilanteessa ihminen voi joutua selvittämään, minkä muun järjestelmän kautta hänen tarvitsemansa hoito, kuntoutus tai tuki voitaisiin järjestää. Vastuunjako ei välttämättä ole selvä, ja eri toimijoiden päätökset, selvityspyynnöt sekä käsittelyajat voivat vaikeuttaa kokonaisuuden etenemistä.
Pahimmillaan ihminen voi kokea jäävänsä palvelujärjestelmien väliin: avun tarve on edelleen olemassa, mutta sen järjestämiseen tai rahoittamiseen ei löydy nopeasti toimivaa ratkaisua. Tämä voi kuormittaa sairastavaa ja hänen läheisiään sekä vaikeuttaa myös tilanteessa mukana olevien ammattilaisten työtä.
Vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, ettei ihmisellä olisi mahdollisuutta saada hoitoa tai tukea muiden järjestelmien kautta. Niiden edellytykset ja vastuut on tarvittaessa selvitettävä erikseen.
Kaikki edellä mainitut tahot eivät välttämättä osallistu saman ihmisen asioiden hoitamiseen. Olennaista on selvittää, mitkä toimijat liittyvät juuri omaan tilanteeseen.
Terveydenhuollon rooli palvelu- ja etuusjärjestelmässä
Terveydenhuollon keskeisiin tehtäviin kuuluvat sairauden tutkiminen, diagnosointi, hoito, kuntoutuksen suunnittelu sekä terveydentilan ja toimintakyvyn arviointi.
Terveydenhuollossa laaditut potilasasiakirjamerkinnät, tutkimustulokset ja lääkärinlausunnot voivat olla tärkeitä myös etuuksia ja palveluita haettaessa.
Esimerkiksi lääkärinlausunnossa voidaan kuvata sairauden oireita, niiden vaikutuksia toimintakykyyn, hoidon ja kuntoutuksen tarvetta sekä muita hakemuksen kannalta olennaisia terveydellisiä tietoja.
On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan hoitavan ammattilaisen tekemä lääketieteellinen arvio ja etuutta tai palvelua koskeva hallinnollinen päätös.
Lääkärinlausunto voi olla keskeinen osa hakemusta, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että haettu etuus tai palvelu myönnetään. Päätöksen tekee kyseisestä asiasta vastaava taho sovellettavan lainsäädännön perusteella.
Myös terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä tapahtuu muutoksia. Hoitopolut, palveluiden saatavuus, työnjako ja käytännöt voivat vaihdella alueittain ja muuttua ajan myötä.
Siksi omaa hoitoa, kuntoutusta tai lausuntojen hankkimista koskevat ajantasaiset tiedot kannattaa tarkistaa omasta hoitopaikasta tai palvelun järjestämisestä vastaavalta taholta.
Diagnoosi ei yksin kerro tuen tarpeesta
CRPS-diagnoosi ei yksin määrittele ihmisen toimintakykyä tai oikeutta tiettyyn etuuteen tai palveluun.
Saman diagnoosin saaneiden ihmisten oireet, toimintarajoitteet ja elämäntilanteet voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Myös yhden ihmisen toimintakyky voi vaihdella eri päivinä ja eri tilanteissa.
Palveluiden ja etuuksien arvioinnissa voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, miten sairaus vaikuttaa liikkumiseen, päivittäisiin toimintoihin, opiskeluun, työskentelyyn tai itsenäiseen selviytymiseen.
Tämän vuoksi toimintakyvyn kuvaaminen mahdollisimman konkreettisesti on usein tärkeää.
Pelkkä tieto siitä, että jokin toiminto on vaikeaa, ei välttämättä kerro koko tilanteesta. Olennaista voi olla myös se, kuinka paljon aikaa tai voimavaroja toiminto vaatii, tarvitseeko sen suorittamiseen apua tai aiheuttaako se oireiden pahenemista.
Sairauden lääketieteellinen diagnoosi, ihmisen todellinen toimintakyky ja yksittäisen etuuden tai palvelun lakisääteiset myöntämisedellytykset ovat toisiinsa liittyviä mutta eri asioita.
Paperiasioihin kannattaa varata aikaa
Etuuksien ja palveluiden hakeminen voi muodostua useasta vaiheesta, joihin kannattaa varata riittävästi aikaa.
Jo ennen hakemuksen laatimista voidaan tarvita esimerkiksi lääkärinlausuntoja, muita asiakirjoja tai ammattilaisten arvioita. Myös vastaanottoajan saaminen ja tarvittavien selvitysten kokoaminen voivat viedä aikaa.
Hakemusten käsittelyajat vaihtelevat. Osa asioista ratkaistaan nopeasti, kun taas toisten käsittely voi kestää viikkoja tai kuukausia. Mahdolliset lisäselvitykset voivat pidentää prosessia.
Jos päätökseen haetaan muutosta, myös oikaisu- ja valitusmenettelyihin on syytä varautua. Monivaiheinen muutoksenhaku voi joissakin tilanteissa kestää pitkään, jopa vuosia.
Kaikki hakemukset eivät kuitenkaan johda pitkiin prosesseihin. Tarkoituksena on tiedostaa, että asioiden hoitaminen voi vaatia ennakointia.
Jos esimerkiksi palvelua koskeva päätös on määräaikainen, jatkon selvittäminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen sen päättymistä.
Samalla on tärkeää huomioida, että hakemusten jättämiselle, täydentämiselle ja muutoksenhaulle voi olla omia määräaikojaan. Hakemuksen tekemistä ei siksi pidä automaattisesti lykätä siihen asti, että kaikki mahdolliset liitteet ovat valmiina. Oikea menettely kannattaa tarkistaa asiaa käsittelevältä taholta.
Viranomaisilla on myös velvollisuus käsitellä hallintoasiat ilman aiheetonta viivytystä. Käsittelyn etenemisestä ja päätöksen arvioidusta ajankohdasta voi tiedustella asiaa käsittelevältä viranomaiselta.
Apua paperilabyrintissa suunnistamiseen
Palvelujärjestelmän eri osien selvittäminen voi olla kuormittavaa, eikä kaikkea tarvitse osata tai hoitaa yksin.
Tilanteesta riippuen apua voi pyytää esimerkiksi sosiaalityöntekijältä, sosiaaliohjaajalta, kuntoutusohjaajalta tai muulta omaan tilanteeseen liittyvältä ammattilaiselta.
Ammattilainen voi auttaa hahmottamaan palveluiden ja etuuksien mahdollisuuksia, selvittämään oikeaa asiointitahoa tai ohjaamaan hakemusten ja tarvittavien selvitysten valmistelussa.
Monimutkaisissa tilanteissa moniammatillisella yhteistyöllä voi olla erityisen tärkeä merkitys. Esimerkiksi hoitava lääkäri, kuntoutusohjaaja, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja muut tilanteeseen liittyvät ammattilaiset voivat tarkastella ihmisen tarpeita omista asiantuntijuusalueistaan ja pyrkiä yhdessä löytämään toimivia ratkaisuja.
Yksittäinen ammattilainen ei välttämättä tunne kaikkien palvelu- ja korvausjärjestelmien yksityiskohtia. Yhteistyön avulla voidaan selkeyttää vastuita, vähentää päällekkäistä selvittelyä ja tukea hoidon, kuntoutuksen sekä arjen palveluiden yhteensovittamista.
Tavoitteena on, ettei ihminen jäisi yksin kokoamaan eri järjestelmien tietoja ja ratkaisemaan niiden välisiä ongelmia, vaan hänen kokonaistilanteensa tulisi huomioiduksi mahdollisimman hyvin.
Myös läheinen tai muu luotettu henkilö voi olla tukena esimerkiksi asiakirjojen kokoamisessa, hakemuksen kirjoittamisessa tai asioiden jäsentämisessä. Toisen puolesta asioimiseen voidaan kuitenkin tarvita valtuutus.
Joskus kokonaisuuden hahmottaminen helpottuu, kun asioita tarkastellaan yksi kerrallaan: mitä apua tarvitaan, kuka siitä vastaa ja mikä olisi seuraava mahdollinen askel?
Pitkittyneet hakemus- ja selvitysprosessit voivat kuormittaa myös psyykkistä hyvinvointia. Epävarmuus toimeentulosta, hoidon tai kuntoutuksen jatkumisesta sekä toistuvat selvityspyynnöt voivat aiheuttaa stressiä, huolta, turhautumista tai ahdistuneisuutta.
Kuormitus voi koskettaa myös läheisiä, jotka osallistuvat asioiden selvittämiseen tai tukevat sairastavaa arjessa.
Jos tilanne alkaa vaikuttaa merkittävästi jaksamiseen tai mielialaan, asiasta kannattaa kertoa esimerkiksi hoitavalle ammattilaiselle. Tarvittaessa voi pyytää keskusteluapua tai ohjausta muihin psyykkistä hyvinvointia tukeviin palveluihin.
Avun hakeminen myös henkiseen kuormitukseen on perusteltua, vaikka alkuperäinen ongelma liittyisi hallinnollisiin asioihin tai palveluiden järjestämiseen.
Paperilabyrinttiin ei aina löydy valmista karttaa. Sen reittejä voi kuitenkin opetella hahmottamaan vähitellen, tarvittaessa yhdessä toisten kanssa.
Huomioi tiedon ajantasaisuus
Suomen sosiaali- ja terveyspalveluita, etuuksia sekä niiden myöntämisen edellytyksiä koskeva lainsäädäntö ja käytännöt muuttuvat ajan myötä.
Myös hyvinvointialueiden palveluiden järjestämisessä, palveluvalikoimassa ja toimintatavoissa voi tapahtua muutoksia.
Tämän vuoksi tässä tietopankissa esitetyt kuvaukset tarjoavat yleistä tietoa, eivätkä ne korvaa ajantasaista viranomaisohjeistusta tai yksilöllistä palvelutarpeen arviointia.
Ennen hakemuksen tekemistä, päätöksen uusimista tai muutoksenhaun aloittamista on tärkeää tarkistaa kyseiseen asiaan sovellettavat voimassa olevat säännökset, ohjeet ja määräajat.
Tietoa kannattaa hakea ensisijaisesti palvelusta tai etuudesta vastaavalta viranomaiselta sekä tarvittaessa voimassa olevasta lainsäädännöstä.
Jos tietojen selvittäminen tai hakemuksen laatiminen tuntuu vaikealta, apua voi pyytää esimerkiksi sosiaalityöntekijältä, kuntoutusohjaajalta tai muulta asiaan perehtyneeltä ammattilaiselta.
Tietoa ja tukea askel kerrallaan
CRPS:n kanssa eläminen voi tuoda mukanaan tilanteita, joissa tarvitaan monenlaista apua ja tukea. Kaikki eivät tarvitse samoja palveluita, eikä jokaisen tarvitse tuntea koko palvelujärjestelmää.
Tämän tietopankin aihekokonaisuutta täydennetään jatkossa tarkemmilla artikkeleilla esimerkiksi Kelan etuuksista, vammaispalveluista, henkilökohtaisesta avusta, liikkumisen tuesta, kuntoutuksesta, lääkärinlausunnoista, hakemuksista ja muutoksenhausta.
Tavoitteena on auttaa lukijaa löytämään luotettavaa tietoa ja hahmottamaan omaan tilanteeseensa liittyviä mahdollisuuksia.
Koko paperilabyrinttia ei tarvitse ratkaista kerralla. Joskus riittää, että löytää seuraavan oven ja tietää, keneltä voi kysyä neuvoa.
Lähteet ja lisätietoa
Finlex – Vammaispalvelulaki (675/2023), ajantasainen lainsäädäntö
Finlex – Hallintolaki (434/2003)
Kela – Hakemuksen käsittely
Kela – Hakemusten käsittelyajat
Suomi.fi – Kansalaisen palvelut ja asiointi
Sosiaali- ja terveysministeriö
Tapaturmavakuutuskeskus – Korvausmenettely
Terveyskylä – Kuntoutusohjaus